FI52564/19 narttu EASYPOWER’S DINAH ”Ruusu” pitkäkarvainen ruskea-valkoinen
omistaja: Kati Jokimäki-Lammi, Pori, Jalostusoikeus: Taija Salokannel, Salo
lonkat: A/A ,
selkä VA0 ja LTV0
kyynärät 0/0,
olkapäät: terve/terve (incoc),
polvet 0/0,
silmät: terveet,
MyDogDna 01/2021: EAOD-kantaja, ei muita kantajuuksia
Korkeus n. 49cm. Paino n. 16kg.
Toko: TK1, AVO1, VOI1, EVL1, piirinmestari 2021 (yksilö- & joukkuekultaa)
Agility: AGI1, kisaa pikkumaksi2-luokassa
Ruusu 2v. (Kati Jokimäki-Lammin kirjoittama esittely koirastaan joulukuussa 2021)
Ruusu on tasapainoinen ja helppo, hyvän hermorakenteen omaava. Sen kanssa elämä on kovin mutkatonta ja stressivapaata niin kotioloissa kuin treeni- ja kisakaverinakin. Siltä sujuvat yksinolot ja matkustamiset eri kulkuvälineissä. Se osaa odottaa rauhallisesti vuoroaan missä vaan (esim. autossa tai kentän laidalla), mutta kun tulee hänen vuoronsa suorittaa, niin motivaatiota ja intoa kyllä löytyy. Se on myös iloinen, vilkas ja aktiivinen. Kaikessa mielellään aina mukana jos vaan mahdollista, eikä koskaan väsy lenkkeilemään. Sitä on helppo pitää myös vapaana, kun pysyttelee lähettyvillä ja on hyvin hallinnassa, paitsi jos riistaa lähtee nenän edestä juoksemaan, sitten kyllä katoaa korvat pienen takaa-ajon ajaksi… Mutta riistaviettinen ei muuten ole, eikä lähde hajujen perään. Pitää kovasti vedestä ja uimisen ihanuuden sisäisti viime kesänä. Ruusulla ei ole ilmennyt allergioita tai herkkämahaisuutta. Muutenkin se on ollut onneksi täysin terve. Juoksut Ruusulla tulee noin 7kk:n välein, en ole huomannut käytöksessä mitään muutoksia tähän liittyen.
Ruusu on hieman pehmeä koira, mutta ei kuitenkaan mikään herkkis. Jo pentutestissä tulokseksi saatu keskivälin arvostelu ”3” (asteikolla 1-5) kuvaa sitä aika hyvin, eli sen kanssa toimiminen on helppoa ja vaivatonta, se on hyvin hallittavissa, eikä yritä dominoida missään tilanteissa. Tullessaan se sopeutui äärimmäisen hyvin meidän laumaan kolmen vesikoiran jatkoksi. Uskoo isompiaan jos ne haluavat omaa rauhaa, ja antoi meidän vanhan mummukoirankin olla rauhassa, eikä mitenkään häirinnyt sitä tai roikkunut karvoissa kiinni. 
Tällä hetkellä laumassa on kolme koiraa ja hyvin ne tulevat vieläkin toimeen ja aika paljon leikkivät päivittäin keskenään. Vieraidenkin koirien kanssa tulee hyvin toimeen ja leikkii mielellään. Isommassa oudossa porukassa on ehkä hieman ujo ja seurailee sivusta ensin. Lenkillä ohitukset sujuvat hyvin, ei ole remmirähjä. Ihmisistä Ruusu pitää kovasti ja lapsista eritoten. Tuttujen syliin hän hyppii mielellään – välillä turhankin innokkaasti – ja antaa pusuja. Joihinkin vieraisiin voi suhtautua aluksi hieman epäluuloisesti (etenkin miespuolisiin), mutta ystävystyy kyllä myös yleensä pian. Ruusu ei juurikaan hauku tai ääntele muutenkaan. Joskus harvoin innostuksesta ja toinen tilanne on ovikello, voipi olla, että on tapahtunut mallioppimista meidän muilta hälyttäjiltä… Sen käytöksessä ei ole esiintynyt koskaan mitään maanisuutta, eikä ole paimentanut mitään liikkuvaa kohdetta (autot, pyörät jne.), jota olisi tarvinnut kitkeä pois. Ei ole ääni- tai alusta-arka. Kotiutuessaan se arasteli muutaman viikon hieman liikennettä ja autoja, yritimme totutella niihin ahkerasti ja tilanne siitä sitten normalisoituikin. Kotipihalla hän oli ahkera kuoppien kaivaja pentuaikana, mutta onneksi innostus tuon suhteen on nyt rauhoittunut.
Luulen, että Ruusu menestyisi lajissa kuin lajissa, mutta meidän lajeiksemme ovat valikoituneet ohjaajalle tutut toko ja agility. Niissä se onkin jo loistanut nuoresta iästään huolimatta. Tokossa saavutimme juuri kolme viikkoa sitten ensimmäisen ykköstuloksen EVL-luokassa hienoin pistein lunastamalla samalla piirinmestaruus kultaa sekä yksilö- että joukkuekisassa. Toki itsellä on lajitaustaa eli on siltä pohjalta ollut helppoa lähteä liikkeelle, mutta Ruusu on kyllä oppinut liikkeet ennätysnopeasti. Agilityssa kisaamme nyt 2-luokassa. Aksassakin Ruusulla on aika hyvä tasapaino sen suhteen, että se seuraa hyvin ohjauksia, mutta myös irtoaa tarvittaessa ja jää suorittamaan estettä, joten ohjaaja pääsee hyvin etenemään. Monet eri kouluttajat ovat kehuneet Ruusun liikkumista ja hyppytekniikkaa vaivattomaksi, vaikka sitä ei ole tarvinnut mitenkään erikseen treenata. Molemmissa lajeissa se keskittyy hyvin, eikä koskaan kiihdy liikaa tai ääntele. Ympäristöstä ei ota häiriötä. Palkkautuu hyvin ruualla ja lelulla, taitaa kuitenkin leikkiminen olla paras palkka (ja itse tekeminenkin jo motivoi sitä). Koiran pehmeys tulee treenatessa esille niin, ettei se juuri kestä ohjaajan turhautumista tai negatiivista palautetta, etenkään herkemmässä lajissa tokossa. Se kuitenkin haluaisi aina onnistua ja tehdä oikein, joten epäonnistumiset on parhainta vain sivuuttaa ja ottaa reippaasti uusi suoritus. Muutama paineistuminen ehti tulla esille, ennen kuin osasin kiinnittää asiaan huomiota. Nuo syntyneet lukot saatiin purettua harjoitteen vaatimustasoa hetkellisesti helpottamalla ja innokkaalla superiloisella palkkauksella. Nyt osaan jo toimia koiralle sopivalla tavalla joka tilanteessa. Treenaaminen on aina superkivaa ja nautin siitä kovasti Ruusun kanssa, kummassakin lajissa! Kaiken kaikkiaan koira on itselleni juuri täydellinen ja olen iloinen, että juuri hän sai muuttaa perheeseemme.
videolinkkejä Ruususta:
Ruusun temppuilua kotona 4.3.21:
agilitykisoja 2021:
agilitytreenejä:
tokoharjoitteita:
Tokokokeessa:
Kotielämää muutoin:
T: Kati