Easypower’s Dinah ”Ruusu” | Koirakoulu Agipower ja Easypower's bordercolliet

FI52564/19 narttu EASYPOWER’S DINAH ”Ruusu” pitkäkarvainen ruskea-valkoinen

omistaja: Kati Jokimäki-Lammi, Pori, Jalostusoikeus: Taija Salokannel, Salo

lonkat: A/A ,

selkä VA0 ja LTV0

kyynärät 0/0,

olkapäät: terve/terve (incoc),

polvet 0/0,

silmät: terveet, otetaan uusi tarkastus alkuvuoteen 2024

MyDogDna 01/2021: EAOD-kantaja, ei muita kantajuuksia

Korkeus n. 49cm. Paino n. 16kg.

Toko: FI TVA (tottelevaisuusvalio piirinmestari 2021 (yksilö- & joukkuekultaa)

Agility: FI AVA (agilityvalio), FI AVA-H (hyppyvalio), kisaa agilityssa pikkumaxi3 -luokassa

PK-lajit: BH-koe suoritettu hyväksytysti 5.10.2023

Näyttely: AVO-ERI PN2 SA, VARA-SERT turku 26.5.2022 (vain kerran käynyt näyttelyssä)

kuva: Sanni Suopajärvi syyskuu 2023

kuva: Sanni suopajärvi syyskuu 2023

Ruusu 4 v. (Kati Jokimäki-Lammin kirjoittama esittely koirastaan joulukuussa 2023)

Ruusu on 4-vuotias innokas, hyvällä hermorakenteella varustettu ja rakastaa tekemistä pelkästä tekemisen ilosta. Aina valmiina työskentelyyn, sen kanssa voisi harrastaa mitä vain, meidän päälajeinamme ollut toko ja agility, joista on jo valioitunut kolmoisvalioksi. Näyttelyissäkin tuli kivasti menestystä, kun käytiin kertaalleen kehässä pyörähtämässä vara-sertin verran. Ulkonäöltäänkin on mielestäni kaunis ja sopusuhtainen. Ruusun hyppytekniikkaa ovat monet kehuneet, hyppää vaivattomasti ja kääntyy hyvin. Hyvällä suhteella myös kuuntelee ohjauksia ja vastaavasti kuitenkin myös irtoaa, pikku hiljaa yhteistyömme hioutuu paremmaksi ja viime aikoina mielestäni vauhtikin on kasvanut radoilla vielä pykälän verran ja opin itse ohjaamaan sitä paremmin. Ruusu pitää tarkasti linjansa ohjaajaan verrattuna, joten itse oltava tarkkana ohjauksissa ja oman liikkeen suunnassa. Uutena lajina on aloiteltu nyt myös PK-jälkeä ja siihen liittyen esineruutua ja tottista. BH-koe suoritettiin tänä syksynä. Ehkä siis joskus PK-puolellakin kokeisiin hakeudumme.

Kaikin puolin Ruusu on mielestäni tasapainoinen koira, ei ole reaktiivinen, eikä resurssiaggre, ei ole ääni- eikä alustapelkoja. Vieraisiin koiriin suhtautuu lähinnä välinpitämättömästi nyt vanhemmiten (nuorempana leikki enenmmän muidenkin kanssa, oman perheen koirien kanssa kyllä leikkii edelleen päivittäin), mutta aina se on ollut enemmän ihmisten koira, tuttuja ihmisiä rakastetaan ihan täysillä, mm. kasvattaja saa tästä aina osansa päätyessään Ruusun hajuetäisyydelle. Päin hyppimistä esiintyy silloin vähän turhankin innokkaasti. Satunnaisesti voi joskus reagoida epävarmasti koiraa päin kumartuvaan vieraaseen ihmiseen (etenkin miespuoliseen), tällöin pakittaa ja haukahtelee. Ääntelyä ei muuten ole suurissa määrin, joskus oikein innoissaan voi haukahdella muutaman kerran ja ovikelloon sekä vieraiden saapuessa pihaan on oppinut reagoimaan lauman muiden koirien opastuksella.. Mutta esim. treenatessa ei hauku, eikä komenna. Autossa matkustaa hiljaa ja rentoutuneena. Halleissa on rauhallinen vuoroa odottaessa jne. Ei vingu, eikä piippaa. Perheen kahden muun koiran kanssa tulee hyvin toimeen, ei koskaan provosoi ja osaa perääntyä jos toinen tarvitsee tilaa.

Saalisviettiä on, palkkautuu lelulla ja namilla, lelupalkka kuitenkin mielekkäämpi. Riistan perään lähtee jos saa näköyhteyden, tämä päässyt vahvistumaan valitettavilla toistoilla, joten täytyy itse olla valppaana ja lenkkeillä vapaana turvallisilla alueilla. Ei-toivottujen asioiden paimentamista ei ole ollut, eikä siitä ole tarvinnut pentunakaan opettaa pois.

Ruusu on hieman pehmeä, esim. tokoa treenatessa virheisiin ei saa ohjaaja reagoida harmistumalla, tai muuten voi mennä ”lukkoon”, eikä uskalla enää yrittää. Ei nöyristele, mutta lopettaa vain tekemisen ja jähmettyy/hidastuu. Toistoja kestää kyllä paljon, miltei loputtomiin, mutta posin kautta hyvä tulee. Agilityssa mennään korkeammalla vietillä, joten siellä ei ole tuo pehmeys haitannut mitenkään, pikemminkin siellä auttaa ehkä kuunteluun positiivisesti, että haluaa aina tehdä oikein. Ihan pienenä pentuna kotiuduttuaan oli muutaman viikon ulkona hieman arka etenkin liikenteelle, mutta myös esim. kauppakeskuksessa vieraillessamme. Olinkin tästä hieman huolissani ja treenasimme paljon näitä tilanteita, mutta asia kuitenkin helpotti onneksi muutamassa viikossa, ja siitä lähtien on suhtautunut kaikkeen hyvin neutraalisti ja rauhallisesti.

Terveenä on ollut, vain yksi tapaturma on sattunut keppiä kiinniottaessa, josta tuli haava suuhun kielen alle. Tämän jälkeen kepin heittelyt on kyllä jäänytkin. Voisi noutaa jotain heitettävää esinettä loputtomiin. Vain uidessa on enää kepinheitto käytössä, se onkin Ruusulle kovin mieluista liikuntaa, pelkästään veden haistaessaan, alkaa hakeutumaan hanakasti siihen suuntaan.

Rotu on tietysti aktiivinen ja älykäs työkoirarotu, joten Ruususta huomaa, että on hyvin tyytyväinen ja rento kotona, kun päivittäin pääsee pitkälle lenkille ja useamman kerran viikossa treenaamaan (vaikka vaan esine-etsintää metsässä lenkin yhteydessä, mutta kuitenkin jotain aktiviteettia). Jos ei ole vielä päässyt päivän aikana puuhailemaan, niin hanakammin tulee tykö ja tuo leluja yms. Tämä voi kyllä olla opittu tapakin, jota huomaamattaan vahvistaa, sillä pennusta asti kyllä treenailtu paljon sisälläkin tokojuttuja ja temppuja. Nämähän oppivat kaikenlaiset tavat (hyvässä ja huonossa ) kyllä ilmiömäisen nopeasti. Kestää se kyllä ”tylsätkin” päivät ilman, että se johtaisi seinille hyppimiseen, mutta koen, että enemmän sillä kuitenkin on tekemisen haluja kuin vesikoirillani (vaikka sekään rotu ei sieltä vähäisen aktiivisuuden päästä ole. ) ja on elementissään, kun pääsee työskentelmään, joten resurssieni mukaan yritän sitä päästä tarpeeksi tarjoamaan.